City Hall -kello: Arne Jacobsenin numeroton kaupungintalon kello

Useimmat kellot, jotka voi ripustaa kotiin, on suunniteltu myytäviksi. City Hall -kello suunniteltiin asennettavaksi, yhdeksi monista kalusteista julkisessa rakennuksessa, ja tämä tausta selittää yhä sen pelkistetyn kellotaulun ja tavan, jolla se istuu seinällä. Tässä artikkelissa seurataan, mistä muotoilu on peräisin, miksi siinä ei ole numeroita ja miten nykyiset koot liittyvät alkuperäiseen ajatukseen.

Arkkitehti, joka piirsi koko rakennuksen

Arne Jacobsen (1902–1971) koulutettiin arkkitehdiksi ja hän työskenteli arkkitehtina koko uransa ajan, mutta harvoin hän pysähtyi seiniin. Suurimmissa toimeksiannoissaan hän suunnitteli huonekalut, valaisimet, ovenkahvat, aterimet ja tekstiilit, jotta jokainen esine, johon kävijä koski, kuului samaan ajatuskokonaisuuteen. Myös hänen kellonsa syntyivät tästä tavasta: ne piirrettiin kalusteiksi rakennuksiin, joita hän jo suunnitteli.

Raatihuoneiden ja kaupungintalojen toimeksiannot kuuluivat tähän työhön. Kaupungintalo palvelee yleisöä koko päivän: ihmiset jonottavat, odottavat vastaanottoaikojaan, istuvat valtuuston kokouksissa ja kiiruhtavat toimistosta toiseen. Sellaisessa rakennuksessa kello ei ole koriste. Se on osa varustusta, yhtä tarpeellinen kuin opasteet tai valaistus.

City Hall -kello kuuluu tähän Jacobsenin tuotannon haaraan. Sen nimi kertoo, millaista toimeksiantoa varten se piirrettiin: kelloksi kunnallisen rakennuksen seinille, jonka arkkitehti määritteli osaksi sisustusta sen sijaan, että se olisi valittu luettelosta jälkikäteen. Rosendahl, joka valmistaa Arne Jacobsenin kelloja nykyään, kuvaa nykyistä mallia uskolliseksi alkuperäisille piirustuksille.

Kellotaulu, joka on pelkistetty viivoiksi

Kun katsot kellotaulua, huomaat ensimmäisenä sen, mitä siitä puuttuu. Siinä ei ole numeroita, ei viisareiden kanssa kilpailevaa merkkitekstiä eikä reunaan painettua sekuntiasteikkoa. Tunnit on merkitty yksinkertaisilla viivoilla, ja kapeat, tummat viisarit erottuvat tasaista pintaa vasten. Rosendahl tiivistää Jacobsenin näkemyksen yhteen lauseeseen: kellon tulee näyttää aika eikä mitään muuta.

Pelkistys on julkisessa rakennuksessa käytännöllinen ratkaisu. Useimmat lukevat kelloa viisareiden kulmasta eivätkä numeroista, joten numerot lisäävät visuaalista painoa tuomatta juuri lisää tietoa. Viivat erottuvat selvästi huoneen toiselta puolelta, ne pitävät kellotaulun rauhallisena muiden opasteiden rinnalla, eivätkä ne sido muotoilua mihinkään tiettyyn kirjasintyyppiin. Numeroilla varustettu kellotaulu kertoo jotain ajasta, jolloin sen numerot piirrettiin. Viivoilla varustettu taulu kertoo hyvin vähän, ja siksi City Hall -taulu näyttää ajankohtaiselta vielä vuosikymmeniä myöhemmin.

Viivat erottavat City Hallin myös muusta mallistosta. Jacobsenin muut kellot kulkevat eri reittejä: Roman käyttää numeroita, jotka on leikattu samanpaksuisiksi kuin viisarit, kun taas Bankersissa on omat tuntiviivansa ja kapeat viisarinsa. Jos punnitset niitä keskenään, oppaamme Arne Jacobsenin Bankers-, Roman-, Station- ja City Hall -seinäkelloista asettaa neljä kellotaulua rinnakkain.

Runko, joka saa kellon leijumaan

Toinen ratkaiseva yksityiskohta on runko. Seinäkelloissa on alumiinirunko, jonka etuosassa on kovera mineraalilasi, ja yhdessä ne saavat koko kellon näyttämään siltä kuin se leijuisi aivan seinän edessä. Kaupungintalon käytävällä tämä etäisyys auttaa kelloa näyttämään mittarilta eikä seinään maalatulta ympyrältä. Kotona se antaa esineelle varjoviivan ja pienen syvyyden, jota litteällä kellolla ei ole.

Syvyydet ovat maltillisia. City Hall Wall clock Ø21 cm on 5,4 cm syvä, City Hall Wall clock Ø29 cm on 6 cm syvä ja City Hall Wall clock Ø16.5 cm white/black on 5 cm syvä. Se riittää luomaan leijuvan vaikutelman ilman, että kello työntyy kömpelösti käytävään.

Koot ja värit nykyään

Mallia valmistetaan kolmessa seinäkoossa ja yhtenä pöytäversiona. Alla olevat tiedot ovat tuotteiden teknisistä tiedoista.

Valkoinen/musta versio on klassinen tulkinta: vaalea kellotaulu tummilla viivoilla ja viisareilla. Vihreä ja sininen versio perustuvat Jacobsenin omaan väripalettiin, ja väri on sekä kellotaulussa että rungossa, joten kello näyttää yhdeltä värilliseltä kiekolta, johon viivat ja viisarit on piirretty. Tämä sävy sävyyn -versio on uudempi tulkinta, mutta se pitää kellotaulun yhtä hiljaisena kuin alkuperäinen.

Seinältä työpöydälle

City Hall Table clock Ø11 cm pienentää saman viivataulun yhteentoista senttimetriin ja nostaa sen kapealle metallijalustalle. Jalusta on tietoinen viittaus Jacobsenin huonekaluihin: sen ohuet jalat muistuttavat Muurahainen- ja Sarja 7 -tuoleja, joten kello tuo arkkitehdin huonekalukielen työpöydälle tai yöpöydälle. Pöytäversio toimii herätyskellona, siinä on torkkutoiminto ja valoanturi, ja sitä on saatavana mustana tai hiekanbeigenä.

Se on sarjan ainoa kappale, joka ei koskaan liittynyt julkiseen seinään. Kaupungintalon kelloihin sen yhdistää kellotaulu: samat viivat, samat kapeat viisarit ja sama periaate olla lisäämättä mitään, mikä ei auta lukemaan aikaa.

Rakennukseen piirretty kello kotona

Koska City Hall -kello on alun perin ajateltu osaksi arkkitehtuuria, se toimii parhaiten, kun sitä kohdellaan sellaisena. Ripusta se paikkaan, jossa kellosta on oikeasti hyötyä: keittiön oviaukon yläpuolelle, käytävän päähän tai työpöytää vastapäätä. Ø29 cm on helppo lukea avoimessa olohuoneessa ja ruokailutilassa, Ø21 cm sopii keittiön seinälle tai työhuoneeseen, ja Ø16,5 cm mahtuu kapeisiin kohtiin, kuten eteisen seinäkaistaleelle kahden oven väliin. Jätä sen ympärille vapaata seinää, jotta rungon alla oleva varjoviiva pääsee oikeuksiinsa, äläkä ympäröi sitä samankokoisilla kehyksillä.

Hoito on helppoa: pyyhi lasi ja runko kuivalla, pehmeällä liinalla. Koneisto toimii paristolla, joten kellon voi ripustaa mille tahansa seinälle ilman lähellä olevaa pistorasiaa.

Jos City Hallin viivataulu sopii tilaasi, Jacobsenin muut mallit näyttävät, miten sama arkkitehti vastasi samaan kysymykseen numeroilla ja toisenlaisilla mittasuhteilla. Tutustu koko Arne Jacobsen Clocks -mallistoon ja vertaile kaikkia kellotauluja ja kokoja.